Historiaa

 Pieksämäen historiaa alkoi Pappilanmäeltä

00juhlavuosi

Pieksämäen korkealla harjanteella asustava talollinen Pekka Käiväräinen hämmästyi vuonna 1573. Hän savutupaansa änkeytyi kovin korkea-arvoisia miehiä. Nämä ilmineerasivat hänelle, että olisi suotavaa, jos Pekka pentulaumoineen muuttaisi muualle. Käiväräisen savutuvasta kun suunnitellaan ensimmäistä pappilaa uudelle seurakunnalle. Karskia oli elämä siihen aikaan. Ja niin Pekka Käiväräinen ”ulkoistettiin” tuvastansa. Seuraavana vuonna 1574 Ruotsin kuningas Juhana III vahvisti uuden Pieksämäen kirkkopitäjän perustetuksi. Ensin nimenä käytettiin Haukivuoren kirkkopitäjää, kun siellä oli asukkaitakin enemmän. Pääpaikaksi kuitenkin määrättiin heti Pieksämäki, vaikkei täällä tuolloin ollut kuin 16 taloa pitkin harjun rinteitä lähellä järven rantaa. Pellot olivat harjujen länsirinteillä. Aikakirjat kertovat, ettei talopojan elämä ollut tuohon aikaan kaksista. Kato- ja tautisuusvuosia oli vähän väliä. Peltotilkut olivat melko pieniä. Isäntäväen oli pystyttävä hoitamaan viljelyksensä ja karjansa ilman ulkopuolista apua. Renkiin tai piikaan ei tuon ajan tavallisella talonpojalla ollut varaa. Melko heti seurakunnan perustamisen jälkeen koettiin koko maassa paha niin sanottu ”yskävuosi” 1580.

Pieksämäen maisemille luonteenomaisia ovat korkeat moreeniharjanteet, drumliinit, joilla on ollut kiinteää asutusta jo 1400-1500-luvuilta alkaen. Tutkimukset osoittavat Pieksämäellä kyllä olevan yhtäjaksoista asutushistoriaa yli 7000 vuoden ajalta.00pmk440logoPieksämäen kirkkopitäjän perustaminen sai alkunsa Viipurin piispan Erik Härkäpään toimesta. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa oli jakanut vuonna 1554 valtakuntaansa kuuluvan Suomen vain kahdeksi hiippakunnaksi, Turun ja Viipurin. Nopeasti kuitenkin nähtiin, että laajan maan hallitsemiseen tarvitaan useampia hallinnollisia yksiköitä ja kirkkopitäjiä ruvettiin perustamaan. Ennen Pieksämäkeä useita, kuten muun muassa Juva ja Rautalampi.
Pieksämäen kirkkoherraksi määrättiin vastahakoinen Juvan kappalainen Mathias Henrici. Kuultuaan, että pappila on entinen talollisen savutupa, hän pysytteli sitkeästi Juvalla eikä tullut Pieksämäelle ollenkaan. Uusi pappila valmistui seuraavana vuonna 1575 samalle paikalle, missä nyt sijaitsee Pieksämäen Iso-Pappila. Samalla vaihtui pappikin. Nykyinen Iso-Pappilan päärakennus valmistui 1804 ja oli neljäs tai viides samalle paikalle kohonnut pappilarakennus. Näin voidaan sanoa, että Pappilanmäki on sekä Pieksämäen että Sylvi Kekkosen synninpaikka. Kesällä 2014 Iso-Pappilan päärakennus täytti 210 vuotta ja Pieksämäki 440 vuotta.
Syntynyt Pieksämäen kirkkopitäjä oli alueellisesti laaja. Nykyisen kaupungin lisäksi lähes kokonaan entisen Haukivuoren sekä pääosan Kangasniemestä ja Suonenjoesta, osia Joroisista, Leppävirrasta ja Rautalammista. Voidaan sanoa, että Pieksämäki on ollut Sisä-Savon äiti, joka synnytti seitsemän lasta. Tämän äidin alkuperäinen nimi oli Haukivuori, mutta muutettiin Pieksämäeksi Pieksänjärven rannalle rakennetun kirkon valmistuttua. Tuo kirkko oli käytössä aina 1740-luvulle asti. Sen tilalle rakennettiin nykyinen ristikirkko 1752-58.

Melko hyvin säilynyt Pieksämäen kirkonseutu kirkkoineen, kartanoineen ja pappiloineen edustaa hyvin historiallista vaihetta ennen maakaupan vapautumista. Maisemallisesti näyttävä kokonaisuus avaralla peltoharjanteella on aivan Pieksämäen kaupungin keskustan kupeessa. Se kuuluu maamme kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin. Kustavilaistyylinen, mansardikattoinen Iso-Pappila on harvoja kustavilaisia pappilarakennuksiamme ja edustava pappila-arkkitehtuurin esimerkki. Pappilan suuresta rakennuskannasta on säilynyt ns. papin saatavien aitta (veroaitta), vaja ja maitohuone.

12.3.2014 Ilkka Seppä
Melko vapaasti historiaa kansanomaistaen