Pappila ja seurakunta

01puutarhatalo

Pieksämäen seurakunta perustettiin 1573. Samoihin aikoihin rakennettiin ensimmäinen pappila nykyiselle Pappilanmäelle. Niinpä Pieksämäen pappila on ollut tällä samalla paikalla 435 vuotta. Aivan ensimmäinen papin asumus oli paikalla sijainnut savutupa, jonka alkuperäinen omistaja talonpoika Pekka Käiväräinen ”sai luovuttaa” seurakunnan käyttöön.
Suur-Pieksämäen seurakunta oli laaja
Nykyisen Pieksämäen alueen lisäksi, mukaan luettuna Jäppilä ja Virtasalmi, tuolloiseen Pieksämäen seurakuntaan kuului laajoja alueita lähiseudulta. Seurakuntaa oli Suonenjoki melkein kokonaan, suuria osia Hankasalmesta, Rautalammilta, Leppävirralta ja Joroisista. Haukivuori kuului luonnollisesti kokonaan seurakuntaan ja samoin Kangasniemi, jonka omasta kappelin asemasta on ristiriitaisia tietoja. Omiksi seurakunnikseen irtaantuivat 1630-luvulla Joroinen, Leppävirta ja Kangasniemi. Myöhemmin 1800-luvulla samoin syntyivät Suonenjoen, Hankasalmen ja Haukivuoren seurakunnat. Lopulta 1911 irtosivat Pieksämäen yhteydestä myös Jäppilän ja Virtasalmen seurakunnat.
Pappila rakennettiin viidesti
Pieksämäen pappila on kerran palanut ja neljästi uusittu huonokuntoisuuden takia kokonaan. Nykyinen pappilarakennus on kirkkoherra Petrus Bonsdorfin vuonna 1804 rakennuttama. Ja vaimonsa suunnittelema, kuten aikalaistarina kertoo. Kellontapuli on kirkonmäen ja koko paikkakunnan vanhin rakennus. Sen rakennutti kirkkoherra Paul Krogius vuonna 1746. Myös vieressä seisovat kirkko on hänen aikaan saamansa vuodelta 1753. Nämä kirkolliset rakennukset ovat paikkakunnan viimeiset yli 200 vuotta vanhat kansanperinteen aarteet. Pappila on vieläpä Etelä-Savon maakunnan vanhin ja ainoa vielä kunnossa oleva Ruotsin ajalta.
Pappila oli suurmaatila
Pappiloista oli tarkat säännökset 1800-luvulla. Niihin tuli kuulua päärakennuksen lisäksi vaunuliiteri, talli, suuri navetta, pieni navetta, sikala, ulkohuone, sauna, panimo, olkilato, rehulato ja riihi. Pappilan pihapiirissä sijainnut apupapin asuntona ja pienenä seurakuntasalina toiminut rakennus oli kirkkoherran omaa omaisuutta, jonka seuraaja lunasti aina edeltäjältään.
Tässä rakennuksessa syntyi 12.3.1900 Sylvia Uino, sittemmin Kekkonen, hänen isänsä toimiessa tuolloin kirkkoherra Borgin apupappina. Pieksämäen Iso-Pappila oli suurmaatila, jossa harjoitettiin normaalia maataloutta aina 1960-luvulle saakka. Pellot ulottuivat laajalti nykyisen Viljelyksentien ja Pappilanmäen alueelle. Pappilan oma puutarha tuotti perunaa, juureksia, marjoja ja hedelmiä. Pihapiirin laidassa sijainneessa kivinavetassa alkoi keinosiemennystoiminta, joka sitten siirtyi Pyhitylle ja toimii siellä nykyaikaisena tuotantolaitoksena.
Iso-Pappila kymmenen kirkkoherran virka-asuntona
 Iso-Pappila ehti toimia kymmenen kirkkoherran virka-asuntona 1804-1986. Asukkaina 1900-luvulla olivat kirkkoherrat Kaarlo Salovaara, Eetu Rissanen, Väinö Hotti, Kalevi Penttinen ja Jouko Kotisalo. Talossa asui vuosina 1946-1952 myös Lauri Salovaara perheineen hänen toimiessaan isänsä Kaarlo Salovaaran apupappina. Iso-Pappilan historiaa on tallentanut ja julkaissut Lauri Salovaaran puoliso Mirjam Salovaara.
Seurakunta jakaantui ja yhtyi taas yhdeksi
Pieksämäen seurakunta jakaantui 1955 kahdeksi uudeksi seurakunnaksi: kaupunkiseurakunnaksi ja maaseurakunnaksi. Seurakunnallinen jako katsottiin tarpeelliseksi, kun kauppalan väkiluku oli jo 9.000 asukasta. Jaon yhteydessä vanha kirkko jäi maaseurakunnan kirkoksi ja kaupungin keskustaan rakennettiin kaupungille omansa. Sekä maaseurakunnan kirkko että maaseurakunnan kirkkoherran virasto, Iso-Pappila, jäivät kaupungin maa-alueiden sisään.  Iso-Pappilan käyttö seurakunnan tiloina päättyi 1986. Rakennus alueineen myytiin Pieksämäen kaupungille. Seurakunnat yhdistyivät jälleen 2007 suuren kuntaliitoksen myötä. Tällöin myös palasivat Pieksämäen seurakuntaan siitä aikoinaan eronneet Jäppilä ja Virtasalmi. Uudelleen muodostetussa Pieksämäen seurakunnassa (ja kaupungissa) asukkaita on vähän yli 20.000.
– Ilkka Seppä 2008